Tämä päivä on päänsärkyjen, väsymyksen ja ahdistuksen kannalta ollut yksi inhottavimmista vähään aikaan... Särky iski eilisiltana eikä loppua näy. Oon ottanut sumatriptaania tablettimuodossa sekä kahdesti nenäsuihkeena. Suihke vienyt kivun aina hetkeksi pois kunnes se iskee taas uudelleen. Tuntuu kuin katselisin itseäni jotenkin ulkopuolisin silmin, tuntuu ettei voimat riitä edes puhumiseen. Tuntuu pahalta ja samaa aikaan ei miltään, haluaisi vaan nukkua. Päiväunia kun pitäisi vältelläkin päänsärkyjen kannalta sillä useimmiten ne mulla ainakin pahentavat asiaa. Jos tänään mulla olisi ollut sumatriptaania piikkimuodossa, niin olisin varmasti uskaltautunut sitä pistämään, sillä niin rasittavaa tämä kipuilu on!
Oon myös pidemmän aikaa tuntenut itseni aika yksinäiseksi vaikken koskaan kirjaimellisesti yksin olekaan. Ne ihmiset vaan on harvassa kenelle mielelläni kerron ajatuksiani ja pieniäkin juttuja, jotka koen itselleni tärkeiksi ja jotka haluan jakaa. Onneksi mulla on ihana äiti, jolle pystyn kertomaan paljon asioita <3 Viime aikoina oon kirjoitellutkin tätä blogia vähän ahkerammin... Kai se johtuu siitä, että pääsee jollakin tapaa purkamaan ajatuksiaan. Oon myös huomannut lukutilastoista, että yllättävän moni käy tätä blogia lukemassa ja se on positiivinen asia! Blogini on lisätty myös Blogit.fi-sivustolle, josta löytyy paljon kivoja blogeja. Kannattaa käydä vilkaisemassa! Linkki blogini oikeassa reunassa! Mutta sitten takaisin aiheeseen... Huomaa, että lapsen syntymän myötä kaveripiiri on supistunut eikä enää kovin moni kysykään mua mihinkään mukaan. Joskus tuntuu jopa katkeralta, kun tuntuu että oma ulkopuolinen elämä on täysin viety. Lähinnä tulee vaan tuntemattomilta pyyntöjä, että lähtisinkö vaikka kahville ja toki takaa-ajatuksineen... En todellakaan lähde! Ennemmin meen piiloon Lumo-tyylillä!
Varmaan useammankin kuukauden päivät sitten uskaltauduin käymään yksin viihteellä ja se oli yllättävän hauskaa! Sitä en ollut siinä vaiheessa vielä uskaltanut tehdä. Oli ihan kivaa, kun löytyi juttuseuraa muttei mitään pitempiaikaisia tuttavuuksia. Tuntui vapaalta, vaikka samalla vähän pelottikin :D Vapaa-ajalta silti toivon muutakin (alkoholittomiakin juttuja!) ja että asiat olisivat jollakin tapaa kuin ennen. Oli mahdollisuus käydä eri kaupungeissa ja tapahtumissa. Enää se ei useinkaan tule kysymykseen ja kaikki menot on sovittava reilusti etukäteen. Ei voi enää vaikkapa päivää aiemmin päättää, että huomennapa lähden sinne ja sinne... Monena päivänä haaveilenkin, että kyllä se tästä ja elämä muuttuu vielä... Täytyy nauttia lapsen ollessa vielä pieni, mutta silti jokainen kaipaa myös omaa aikaa ja vapautta, kun ei tarvitse kantaa täyttä vastuuta ja saa hengähtää hetkeksi. Oikeesti oon tällä hetkellä aika väsynyt! Edelleenkään lapseni ei ole vaikea tapaus vaan musta tuntuu, että taustalla alkaa olla jotain muutakin kuin vapauden kaipuu... Mahdollisesti uusiutuva masennus. En oo pitkään aikaan nauranut niin, että tekis mieli kaatua maahan. En jaksa edes hymyillä tai sitten se on sitä teennäistä tyyliä, että "tässä vaiheessa varmaan kuuluu hymyillä". Toki jokaisella on joskus huonoja päiviä, mutta nyt niitä tuntuu olevan takana liian monta ja tuskin ne vielä tähän päättyvät.
Eilen en ois millään jaksanut meikata, mutta sitten muistin taas tämän aurinkolasityylin. Laitoin kuitenkin meikkivoidetta sekä uutta nestemäistä huulipunaa, joka oli suhteellisen positiivinen yllästys Wishiltä. Ei pelkoa, että se lähtisi mihinkään, mutta se saa huulet toisinaan tuntumaan aika kuivilta ja sitä on vaikeaa poistaa. Väristä tykkään! Uskaltauduin sitten pukeutumaankin vähän paremmin ja laitoin ensimmäistä kertaa jalkaani New Yorkerista ostetut tekonahkahousut sekä Wishiltä tilaamani kengät. Housut tuntuivat hyviltä päällä ja nilkkuritkin olivat sellaiset joilla en poikkeuksellisesti meinannut kompastella kertaakaan! :)
